Eli erään aliaksen tarina

 Lefty Jones syntyi syvässä lännessä joskus 1800-l puolenvälin paikkeilla. Tarkkoja tietoja ei ole, sillä tuolloin ei asiasta pidetty kovinkaan selvää kirjaa.

 Leftyn vanhemmat, Annabelle ja Simonn Jones, olivat muuttaneet uudelle mantereelle koettamaan onneaan, sillä elämä vanhassa maassa oli käynyt hieman vaikeaksi.

Etenkin Simonnin kokeiltua businessonneaan kiinteistömarkkinoilla, oli muuttojatus entistäkin kiinnostavampi.

 Simonn löysi piankin paikkansa uudella mantereella, toimien mm myllärinä ja kyläseppänä. Ajatus omillaan selviämisestä ajoi perheen muuttamaan syvemmälle itään, tutkimattomiin ja villeihin territorioihin.

Lyhyen aikaa onneaan etsittyään Simonn värväytyi kengityssepäksi nuoren valtion etuvartiolle jossain syvässä etelässä.

Toimieessan Simonn osoittautui sen verran oivalliseksi ammattimieheksi, että jopa eräs kapteeni Custer kiinnostui tämän taidoista ja valtuutti Simonnin toimimaan hänen yksinomaisena kengitys- ja satulaseppänä. Kiitoksena oivallisista palveluksista Simonn sai nuorelta kapteenilta kauniin revolverin, jollaisia kapteeni itsekin kantoi.

Vaellusvietti vei taas kerran voiton vakituisesta toimeentulosta ja Simonn pakkasi perheensä uudestaan vankkureihin ja siirtyi syvemmälle itään, etsiessään paikkaa, jossa elää vapaana ja villinä.

Uudisraivaus sai kuitenkin äkillisen lopun eräänä kylmänä syysaamuna, kun Simonn hautasi Annabellen ja kaksi perheen vanhinta lasta, jotka olivat menehtyneet lavantautiin. Simonn jäi kylmään syksyyn yhdessä liki vastasyntyneen poikavauvan ja ärjyvän syysmyrskyn kanssa.

Seuraavan kerran Leftyksi kutsuttu poika ilmestyy näkyviin vasta vanhemmalla iällä...

 Lyhyen, mutta värikkään elämänsä aikana Lefty on ehtinyt työskentelemään useissa eri ammateissa. Ammatillista kokemusta on kertynyt mmDaily Reporter- lehden apulaistoimittajana ja -painajana, sekä lehden juoksupoikana. Daily Reporter joutui lopettamaan toimintansa kannattamattomana, uuden kilpailijan, jonkun 15- vuotiaan Thomas Alva Edisonin aloitettua lehtiensä myymisen suoraan paikallisissa junissa ja asemilla.

 Lehden lopettamiseen vaikutti myös sen saama kyseenalainen kunnia päätoimittajan tultua valituksi suurella äänivyöryllä piirikunnan senaattoriksi ja hänen kadottuaan samantien piirikunnan kassa ja sheriffi mukanaan. Huhuttiin jopa, että Lefty olisi tiennyt asiasta enemmän, kuin ihmisille kertoi.

Tämän jälkeen seurasi pieni ajanjakso, jolloin Lefty toimi liittovaltion sheriffin putkavalvojana.Tämä tehtävä loppui yllättäen vihastuneen väkijoukon hyökättyä Tombstonen vankilaan ja lynkatessaan hevosvarasta, he samalla polttivat vankilan maan tasalle.

 Näiden tapahtumien jälkeen Lefty päätti siirtyä yksityisyrittäjän polulle ja hän toimi mm kiertelevänä käärmeöljyn kauppiaana ja kupparina, taito, jonka hän oli oppinut poikasena vanhalta naiselta, jota kaikki kutsuivat nimellä Old Finn. Kumppaninaan Leftyllä oli jonkin aikaa vanha ruotsalainen aseseppä, mekaanikko ja koneenkorjaaja John Ericsson, joka sekalaista kulkukauppaa harjoittamalla pyrki keräämään matkarahoja päästäkseen takaisin rakkaaseen Ruotsiin, tai ainakin "sivistyneeseen" Englantiin.

 Lefty heltyi ystävänsä ja liikekumppaninsa aneluihin ja lainasi tälle rahaa, jotta John pystyi lähtemään pitkälle kotimatkalleen. Saamastaan yllättävästä tuesta kiitollisena John lahjoitti Leftylle kauniin ruotsalaisen haulikkonsa, joka oli jo aikaa sitten nähnyt paremmat päivänsä, mutta tuotti siitä huolimatta kaniineja ja kyyhkysiä toverusten pataan.

 Etsiessään sopiva paikkaa viettääkseen hiljaista ja huomaamatonta elämää, kaukana villien territorioiden elämästä, huomasi Lefty köyhtyneensä rahanlainauksesta sen verran, että kiertely piti lopettaa ja etsiä jostakin katto päänsä päälle, sillä talvi oli tulossa ja käärmeöljyn markkinatilanne oli huonontunut huomattavasti muutaman asiakkaan erehdyksessä tosiasiassa juotua myyntituotetta ja sairastuneen sangen vakavasti.

 Erään kaupungin rauhantuomari oli meksikolaisten karjanajajien huhujen mukaan etsintäkuuluttanut kiertelevän kauppiaan,joten hallittu liiketoimintasuunitelman muutos oli paikallaan.

 Eräänä päivänä, syksyisten tuulten jo puhallellessa kylmästi luihin ja ytimiin, Lefty huomasi päätyneensä saluunan apumieheksi, jonka tehtäviin kuului mm liikaa nauttineiden asiakkaiden saattaminen turvallisesti kadun toisella puolella sijainneeseen juoppoputkaan. Piirikunnan sheriffi maksoi jokaisesta juopuneesta asiakkaasta Leftylle 10 centin palkkion, sillä hänen ei tarvinnut silloin vaivata kihtisiä jalkojaan juoppojen keräämiseen.

 Tämäkin pesti loppui sangen ripeään saluunassa puhjenneen joukkotappelun tuoksinnassa, jonka loppuselvittelyitten yhteydessä mm kaupungin pastori sai kyseenalaisen maineen tultuaan tavatuksi epämääräisessä seurassa ja kunnossa. Näkyvimmät tulokset tappelusta olivat uudet sheriffin vaalit ja kapakan mittava jälleenrakennus raivoisan tulipalon jäljiltä.

 Leftyn tarina olisi saattanut loppua tähän, ellei eräs kiertelevä lehtimies olisi luovuttanut pelivelkojensa pantiksi vankkureissaan olleen painokoneen ja kameran, sekä muuta sekalaista tarviketta, joiden joukossa oli mm erään pappisseminaarin opppikirjat.

... to be continued..joskus...

 Faktat saattavat olla historiallisesti todennettavissa, tai sitten ei Kaikki kuvat ovat autenttisia, tarina ei ihan välttämättä ;-) .